Radiomainonnassa näyttelijätyö on oleellinen osa mainoksen syntyä mutta ei kaikki. On muistettava ohjaajan panos, kun haetaan sopivaa tunnelmaa, sävyä ja ilmaisua. Koska näyttelijä on ammatikseen tottunut kuuntelemaan ohjausta ja lukemaan käsikirjoituksia, niin yhteistyö ohjaajan kanssa on tuloksellista myös radiotyössä.

Näyttelijätyötä ostetaan alihankintana äänitalleista, joissa on laaja edustusto teatterialan ammattinäyttelijöitä. Useimmilla tuotantoyhtiöillä on myös omat äänirekisterit. Mainoksissa käytettävistä puheammattilaisista käytetään yleisesti nimitystä spiikkeri, vaikka kysymyksessä olisi näyttelijäkoulutuksen saanut henkilö tai muuta kautta alalle kouluttautunut puheammattilainen.

Mikä tekee spiikkeristä hyvän? Usein vaatimuksena on sopiva äänen väri, puhutaan myös soundista, joka tarkoittaa äänen yleisilmettä. Soundi voi olla esim. matalaa, kapeaa, kimeää jne. Ääntä voidaan myös muokata erilaisilla studio- ja efektilaitteilla mutta yleensä ihmisääni ohjattuna on riittävä.

Koska radiomainostuotannon prosessissa ei käytännössä ole harjoittelun mahdollisuutta, niin useimmiten varmistetaan laatukriteerit ja käytetään samoja, entuudestaan paljon kokemusta hankkineita mainosääniä. On muistettava, että hyvä ääni itsessään ei aina ole laadun tae, vaan taitava radiomainosääni osaa soundinsa lisäksi myös käyttää ääntään. Tämä on ensiarvoisen tärkeä asia.

Perusvaatimuksena on oikea puhetekniikka ja selkeä artikulointi. Radioteatterissa kokemusta hankkinut näyttelijä on tottunut työskentelemään mikrofonin kanssa ja siitä on apua myös radiomainostuotannossa. Päinvastainen tilanne on teatterinäyttelijällä, jonka puheareenana toimii esiintymislava, mikä taas asettaa puhetekniikalle erilaiset vaatimukset kuin studio.

Näyttelijäkoulutus ei aina yksin takaa, että spiikkeri on hyvä mainosääni. Tarvitaan studiokokemusta ja oikeaa asennetta, joka ei ole ristiriidassa kaupalliseen radiotyöhön ja ennen kaikkea lahjakkuuden ohella hyvältä spiikkeriltä vaaditaan myös eläytymiskykyä.