Joensuun Iskelmä Rex 20 vuotta - viestintäministerin onnittelupuhe syntymäpäiväsankarille
Liikenne- ja viestintäministeriö
Puhe
11.3.2008 19.00
Viestintäministeri Suvi Lindén
Paikallisradio 20 vuotta Pohjois-Karjalassa -juhlassa
Arvoisat juhlavieraat
Minulla on ilo tänään olla juhlistamassa kaksikymmentävuotista paikallisen
radiotoiminnan taivalta täällä Pohjois-Karjalassa. Pohjoiskarjalalaiset ovat
olleet uria avaamassa radiotoiminnankin saralla. Erityisen ilahduttavaa on,
että paikallinen toimija on aktivoinut vuosien kuluessa muita toimijoita ja
opiskelijoita mukaan radion tekemiseen. Radiotoimintaa ei ole nähty vain
liiketoimintana, vaan siihen on liittynyt myös muita arvoja.
Paikallinen radiotoiminta on kokenut isoja mullistuksia sitten
syntyaikojensa 1980-luvun puolivälissä. Odotukset olivat tuolloin korkealla
ja asia nostatti suuria tunteitakin. Tässä esimerkkejä lehtikirjoittelusta:
Kansan Uutiset uutisoivat 19.6.1983: Paikallislehtien liitto ei voi olla
tosissaan: Kotikulman juorut ääneen luettuna radiosta? Suomen Sosiaalidemokraatti äityi toteamaan
1.9.1983: Paikallisradiokuume villitsee pikkukuntia. Helsingin Sanomat
puolestaan liikkui maltillisimmilla linjoilla 26.1.1985: Paikallisradioista
odotetaan liikaa. Asian ytimeen nykykatsannossa parhaiten kuitenkin osui
uusi Suomi 27.1.1985: Yleisö on tuomari.
Sillä siitähän radiotoiminnassa - kuten mediassa muutoinkin - on kysymys.
Mediaa ei ole olemassa ilman yleisöä. Yleisö ottaa eetteriin lähetetyt
sisällöt omikseen tai hylkää ne ja siirtyy muualle. Kuunteluluvut kertovat
omaa tarinaansa viestinnän menestyksestä kuukausittain. Radiotoimijan haaste
ei olehelppo: Miten koostaa sisällön siten, että se puhuttelee mahdollisimman
suurta yleisöä erityisryhmiä unohtamatta? Mutta tämäkään ei riitä. Lisäksi
kuuntelijaluvut - tämän bisneksen valuutta - pitää pystyä muuntamaan
euroiksi, tulovirraksi, jolla varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja
kehittäminen sekä radioyrittäjän jokapäiväinen leipä.
Radiossa on jo kauan ennen digitaalisuuden esiinmarssia yhdistyneet
nykypäivän trendisanat mobiilisuus ja helppokäyttöisyys. Radio kuuluu
olennaisena osana ihmisten arkeen - miksei myös juhlaankin - jopa siinä
määrin, että aina ei tiedosta sen olemassaoloakaan. Mutta sen puuttumisen
huomaisi varmasti. Radiotoiminnan - sekä paikallisen että valtakunnallisen - ehdoton vahvuus on
olla lähellä ihmistä.
Radion alkuaikoina radion rooli oli ennen kaikkea tiedonvälittäjä.
Paikallisradioiden mukanaan tuoma raju muutos radiotoimintaan maassamme
viitoitti tietä radion matkalla kohti viihteen - tai pikemminkin viihtymisen
- välineenä. Nykyradiossa musiikki on tekijä, joka ohjaa kuulijan kättä
kanavalitsimella. Aliarvioimatta musiikin ja viihtymisen merkitystä
kansalaisten arjessa katson, että radiolla on edelleen myös
tiedonvälitystehtävä. Radio on uutisväline, joka pystyy reagoimaan
tilanteisiin nopeasti ja saavuttaa helposti suuren yleisön. Radio pystyy
myös välittämään tietoa ja erilaisia näkemyksiä ajankohtaisista asioista ja
ilmiöistä helposti omaksuttavalla tavalla. Erityisesti paikallinen radio
pystyy tarjoamaan helposti lähestyttävän ja kattavan kanavan arkipäivän
asioiden hoitoon ja ajankohtaiselle paikalliselle keskustelulle. Siis
todellista arkipäivän tietoyhteiskuntaa.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että paikallisradioihin niiden
alkuaikoina ladatut odotukset vaikuttavat nykyisin ylioptimisilta ja
epärealistisilta. Kiristynyt kilpailu ja taloudelliset realiteetit ovat pudottaneet monet
radioyrittäjät maan tasalla. Uskon kuitenkin, että paikalliselle toiminnalle
on edelleen olemassa tilausta. - Itse asiassa tätä olemme tänään tänne
joukolla tulleet todistamaan ja juhlistamaan. Radio on notkea väline kertoa
paikallisista asioista ja ylläpitää paikallista keskustelua samalla kun se
toimii mainosvälineenä. Suomen Paikallisradioliiton perustavassa kokouksessa
19.8.1983 liiton puheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaakko Numminen totesi
puheenvuorossaan mm. seuraavaa: "Paikallisradioiden menestymisen edellytys
onkin, että ne nojaavat suoraan kansaan ja että ne ovat lähellä ihmistä ja
hänen todellista elämänpiiriään." Vaikka paikallisen radiotoiminnan
toimintatavat ja -mallit ovat alkuaikojen ideaalista rajusti muuttuneet,
yhteisöllisyyteen ja läheisyyteen liittyvät ovat edelleen pinnalla.
Valtiovallan roolista radiotoiminnan ohjaajana ja itse
toimilupajärjestelmästä on lupakierrosten aikana keskusteltu vilkkaasti. Ja
niin pitääkin, sillä tämä asia ei ole koskaan valmis. Lähtökohtana on
sananvapaus - oikeus sekä lähettää että vastaanottaa viestejä.
Toimilupajärjestelmää tarvitaan, koska kaikki halukkaat eivät mahdu
eetteriin. Valtiovalta sitoutuu omasta puolestaan antamaan toimijoiden
käyttöön ilman korvausta rajallista luonnonvaraa - taajuuksia. Tämän
sitoumuksen vastineeksi valtiovalta edellyttää toimiluvanhaltijoilta
luvanmukaista toimintaa. Kaiken tämän tavoitteena on saada aikaan
monipuolinen ja moniarvoinen sähköisen viestinnän pelikenttä.
Nykyiset toimiluvat tulivat voimaan vuoden 2007 alussa ja ovat voimassa
vuoden 2011 loppuun. Vaikka vuosi 2011 tuntuu vielä olevan kaukana, on tuleva
toimilupakierros jo ajatuksissa mukana. Parhaillaan ministeriössä arvioidaan
ja pohditaan nykyisen televisio- ja radiotoiminnan toimilupajärjestelmän
toimivuutta ja ajantasaisuutta. Maaliskuussa valmistuu mm. raportti
sidosryhmien näkemyksistä toimilupajärjestelmästä. Arviointityötä tehdään
ensisijaisesti vuoden 2010 elokuun lopussa umpeutuvien televisiotoiminnan
toimilupien toimilupakierroksen käynnistämistä varten. Työssä vahvasti
mukana on kuitenkin myös radiotoiminnan toimilupakysymykset. Toiminnan
jatkuvuuden turvaamiseksi on tärkeää, että uudet toimiluvat myönnetään
hyvissä ajoin ennen nykyisen toimilupakauden umpeutumista.
Viime aikoina ei keneltäkään ole voinut jäädä huomaamatta, että
televisiotoiminnassa on siirrytty kokonaan digitaaliseen lähetystekniikkaan.
Entäpä sitten digitaalisuus ja radiotoiminta? Digitaalisuus ei lyhyellä
tähtäyksellä näytä tarjoavan radiolle samanlaisia teknistaloudellisia etuja
kuin televisiolle. Tästä huolimatta digitaalisuus on päivä päivältä
ajankohtaisempi kysymys myös radiotoiminnassa. Toisin kuin televisiossa
radion siirtyminen järjestelmästä toiseen voidaan toteuttaa huomattavasti
pehmeämmin ja enemmän kuluttajan ehdoilla.
Radiotoimialalla ei toistaiseksi ole löydetty yhteistä näkemystä siitä, mikä
olisi soveliain analogisen jakelujärjestelmän korvaava digitaalinen
järjestelmä tai standardi. Hyvällä syyllä voidaan myös kysyä, tarvitaanko
radiota varten ylipäätänsä erillistä digitaalista jakeluverkkoa, koska
tarjolla on myös muita vaihtoehtoja. Pelkästään radiota varten
suunniteltujen jakeluverkkojen lisäksi digitaalinen radio voidaan saattaa
kuuntelijan korvaan useilla eri tavoilla; television lähetysverkot,
3G-matkaviestinverkot ja Internet ovat relevantteja vaihtoehtoja.
Mahdollisuuksia on monia ja todennäköistä on, että useat eri jakelutavat
tulevat elämään rinnan.
Digitaalisessa maailmassa radiokin joutuu uuteen tilanteeseen. Kyse ei ole
pelkästä tekniikasta. Jakelukanavien konvergenssissa radiotoimijatkin ovat
haasteellisessa tilanteessa pohtiessaan oman alan tulevaisuuden näkymiä.
Miten sähköisen viestinnän monimuotoistuminen ja tarjonnan kasvu merkitsevät
radiolle? Miten kuuntelutottumukset muuttuvat? Mitkä ovat radiotoiminnan
ansaintamallit? Miten radio jatkossa puhuttelee yleisöjään, joilla kaikki on
saatavilla koko ajan kaikissa verkoissa?
Pitkällä tähtäyksellä voidaan ennustaa, että radio ei jää analogiseksi
saareksi digitaalisten sisältöjen meressä. Muutokset eivät kuitenkaan
tapahdu yhdessä yössä. On varsin todennäköistä, että seuraava lupakierros
käydään vielä analogisen radion merkeissä. Helppokäyttöinen analoginen radio
säilyy varmasti vielä useita vuosia suuren yleisön tärkeänä viihteen ja
tiedon lähteenä.
Tulevaisuuteen valmistautuminen on tärkeää, mutta toimintaa ei voi lykätä
tulevaisuuteen, vaan radiota on kehitettävä tässä ja nyt. Kuuntelijoiden
tunteminen, sisältöjen kehittäminen ja myyntiosaamisen vahvistaminen ovat
toiminnan kulmakiviä. Näiden lisäksi haluaisin korostaa innovaatioiden
merkitystä. Toiminnan aktiivinen kehittyminen näkyy nyt internetin
kasvavassa hyödyntämisessä radiotoiminnassakin. Olen tyytyväinen, että
tekijänoikeuskysymyksissä on päädytty ratkaisuihin, jotka mahdollistavat
radioiden toiminnan internetissä meilläkin. Kaikkia kysymyksiä ei kuitenkaan
ole ratkaistu, joten tältä osin työtä on syytä jatkaa. Haluan kuitenkin
korostaa, että radioiden ei pidä tyytyä vain edelleenlähettämään
eetterilähetystä verkossa. Verkko on vahvasti muodostumassa omaksi
sosiaaliseksi mediakseen, jossa on sijaa uusille toimintatavoille ja
oivalluksille.
Lopuksi haluan lämpimästi toivottaa onnea aikuiseen ikään ehtineelle
paikalliselle radiotoiminnalle täällä Pohjois-Karjalassa. Olette pystyneet
kääntämään haasteet voitoksi ja löytämään menestymisen eväät yhä kovenevassa
mediakilpailussa. Tähän on tarvittu paljon työtä, sitoutumista ja
radiotoiminnalle sykkivää sydäntä. Uskon, että niitä täältä löytyy
jatkossakin.
Iskelmä Rex on Pohjois-Karjalassa toimiva yksityinen radioasema. Sen toiminta alkoi jo vuonna 1988 nimellä Radio Jokinen. Pari vuotta radio toimi vain Joensuun seudun paikallisradiona, mutta vuonna 1991 kuuluvuusaluetta laajennettiin maakunnan pohjoisosiin ja vuonna 1995 Rex aloitti lähetystoiminnan Kiteen seudulla. Paikallisradiosta tuli näin alueradio, jonka kuuluvuusalueella asuu valtaosa pohjoiskarjalaisista. Paikallisradio toimii seitsemän päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Vuoden 2008 alusta Rex aloitti Iskelmä-yhteistyön ja kanavan nimi on nyt Iskelmä Rex. Sen kuuntelijat pysyvät ajan tasalla niin oman maakunnan kuin koko maailman tapahtumista. Toimilupayhtiö on Oy Najaros Ab. Rex on paikallisessa omistuksessa. Sen perustivat radion työntekijät. Vastaava toimittaja ja toimitusjohtaja on Seppo Mustonen. Iskelmä Rex kuuluu myös Suomen Radioiden liittoon.
